Rakennusalan normitalkoot kuivuivat kokoon

Vuoden 2018 alusta astui voimaan kymmenen Ympäristöministeriön asetusta. Ne aiheuttivat koko vuoden kestäneen paperikaaoksen rakennusalalla, eikä loppua näy. Asetukset koskivat muun muassa esteettömyyttä, paloturvallisuutta, energiatehokkuutta ja ilmanvaihtoa. Asetukset valmistuivat tavoitteen mukaisesti vuoden loppuun mennessä – tästä riemuitsi koko ympäristöministeriön johto ministeri Tiilikaista myöten. Rakennusvalvonnoissa ja arkkitehtitoimistoissa sekä rakennusalan muissa yrityksissä sen sijaan seurattiin pelonsekaisin tuntein, mitä lakimuutokset tuovat tullessaan. Kaupungit sorvasivat omia pikaohjeistuksiaan lupien hakijoille ja lupia myöntäville lupa-arkkitehdeille. Aiempaa suppeammat ja sisällöltään yleistasoisemmat määräykset jättivät liikaa pelivaraa suunnitteluun – asiahan kuulostaisi periaatteessa hyvältä, jos jokaisessa kaupungissa olisi omat vakiintuneet pääsuunnittelijansa. Mutta, kun eri kaupunkeihin ja kuntiin suunnitellaan hankkeita, niin jokaisessa virastossa on omia tulkintoja ja ohjeita asetuksista. Tämä aiheuttaa valtavan työkuorman niin rakennusvalvontaan, kuin suunnittelutoimistoihinkin. Ympäristöministeriö onkin valmistelemassa oheistusta asetuksen tulkintoihin, mutta perustellusti voidaankin kysyä: Minkä ihmeen vuoksi asetus annetaan ennen kuin sen tulkinnasta annetaan yhtenevät soveltamisohjeet? Esimerkiksi kantavien rakenteiden ja pohjarakenteiden asetuksiin liittyvät Ympäristöministeriön ohjeet valmistuivat lähes kahden ja puolen vuoden odottelun jälkeen! Uskomattominta lienee kuitenkin se, että eniten ihmisten turvallisuuteen vaikuttavat määräykset paloturvallisuudesta, nykyisin siis asetus, on ollut ilman päivitettyä ohjeistusta jo vuodesta 2003! Siis viisitoista vuotta. Lisäksi vuonna 2016 voimaan tullut energiatodistuslaki ja tänä vuonna tulleet uudet asetukset ovat yhdessä luettuina keskenään ristiriitaisia. Ohjeita odotellessaan kunnat ja suunnittelijat tekevät moninkertaista työtä ja lupien myöntöajat säilyvät pitkinä. Suunnittelijoiden ja lupaviranomaisten aikaa ja resursseja sekä veronmaksajien rahaa menee hukkaan valtavia määriä. Samalla yrityksille koituu suhteettoman suuria riskejä, kun yhteneväiset tulkinnat puuttuvat. Yritysten epävarmuus tulkinnoista ja siitä väistämättömästi johtuvat aikataulujen venymiset taas näkyvät kasvaneina kustannuksina, jotka taas me yhdessä joudumme lopulta maksamaan. Onkin aiheellista kysyä, milloin ministeriön ohjeet valmistuvat?

Jussi Haavisto, RI(amk), pientalohankkeiden pääsuunnittelija ja perustajarakennuttaja, Kangasala