Eduskunnassa tavoitteenani on nostaa työnteko hyvinvoinnin kulmakiveksi.
Olemme tänään tilanteessa, jossa nuorten kynnys ensimmäiseen työpaikkaan on historiallisen korkea. Vanhempien ykköshuoleksi ohi kaiken muun on noussut työpaikan saamisen vaikeus. Nuoret eivät ole syrjäytyneitä, vaan turhautuneita. Toisaalta viisikymppiset ihmiset eivät enää tahdo kelvata työelämään, tähän asiaan on myös saatava muutos. Uskon että työllisyysvinoutuman korjaamiseen meillä on yhdessä mahdollisuus vaikuttaa. Tästä seuraa lukuisten muiden ongelmien tuntuva väheneminen. Maahanmuuttajien keskuudessa meidän on satsattava nykyistä kannustavampaan kielikoulutukseen – jokaisen maahantulijan on kyettävä selviytymään päivittäisestä asioinnistaan kielellämme. Työpaikan saamisen kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää.
Kestävyysvajeesta, velkaantumisesta ja ikääntymisestä on vaikeaa puhua, jos perusta ei ole kunnossa. Keinoina työpaikan saamisen helpottamiseen ovat esimerkiksi työllistämistukien ennakkoluulottomampi käyttö ja tuista tiedottaminen.
Työntekoon liittyviä kysymyksiä ovat myös mikroyrittäjien oikeuksien saattaminen säälliselle tasolle, nykyjärjestelmä on luotu liiaksi työntekijöiden ja isompien yritysten ehdoilla. Kyse ei ole heidän etujensa polkemisesta, vaan mikroyrittäjien erityiskysymysten huomioonottamisesta.
Yritysteni työmailla ja tiloissa työllistyy tänään suoraan ja välillisesti lähes sata ihmistä. Heitä on kaikenikäisiä, valtaosa on syntyperäisiä suomalaisia, mutta pieni osa myös maahanmuuttajia. On selvää, että päivittäiset työelämän haasteet ovat tulleet omakohtaisesti tutuiksi. Vahva käsitykseni on, että meillä ihmisillä on sisäänrakennettuna vankka tahto ansaita oma toimeentulonsa ja elättää omat läheisensä.